Päivitettyä tietoa Alfasta ja oikeuselämästä.

Nuoli alas

Marko Lounatmaa: "DD" eli kaupan kohteen tarkastus yrityskaupassa

Yrjö Yrittäjä omistaa Tampereella toimivan pienyrityksen. Kilpailevaa yritystä pyörittävä Kaisa Kilpailija on jäämässä eläkkeelle ja lähestyy Yrjöä tiedustellen, olisiko tämä kiinnostunut ostamaan Kaisan pienyrityksen liiketoiminnan. Yrjö kiinnostuu ehdotuksesta, sillä Kaisan liiketoiminta täydentäisi mukavasti Yrjön omaa toimintaa. Lisäksi Kaisa on yrittäjäpiireissä tunnettu jämptinä bisnesnaisena, joten Yrjön arvion mukaan suurempia kupruja ei pitäisi olla tiedossa. Kaisa ja Yrjö keskustelevat kaupasta ja pääsevät alustavaan sopuun kaupan pääehdoista. Kaisa kertoo, ettei yrityksen toimintaan tai sopimuksiin liity mitään tavanomaisesta poikkeavaa, mutta kehottaa Yrjöä yhtä kaikki tarkastamaan kaupan kohteen. Yrjö miettii, mitä tällainen kaupan kohteen tarkastus oikein tarkoittaa. ”Eikö nyt jo vaan voitaisi tehdä paperit”, hän miettii itsekseen. Kaiken varalta Yrjö päättää kysyä asiasta tutulta juristilta, Anna Asianajajalta.

 

Anna Asianajaja kertoo Yrjölle, että yrityskaupoissa ostaja suorittaa vakiintuneesti kaupan kohteen ennakkotarkastuksen. Tätä kutsutaan monesti vierasperäisellä termillä due diligence, tai tuttavallisemmin DD. Kyse on sananmukaisesti kaupan kohteen tarkastamisesta ”riittävällä huolellisuudella”. DD-tarkastuksen kautta ostaja saa myyjältä tietoja kaupan kohteesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Näitä tietoja voidaan hyödyntää yrityskauppaprosessissa, ja ne voivat vaikuttaa muun muassa kaupan lopulliseen toteutustapaan ja ehtoihin. Tarkastus vaikuttaa myös myyjän vastuuseen kaupan kohteessa mahdollisesti ilmenevästä virheestä.

Suomessa irtaimen omaisuuden kauppaa koskee kauppalaki (355/1987), jonka mukaan määräytyy myös myyjän virhevastuu. Lain on vakiintuneesti katsottu soveltuvan tavarakaupan ohella myös muun muassa liiketoimintakauppoihin. Kauppalaki on ns. tahdonvaltainen laki, eli osapuolet voivat sopimuksella poiketa sen säännöksistä. Tällöinkin lain periaatteilla on merkitystä irtaimen kauppaa koskevia sopimuksia tulkittaessa. Kauppalaista ja sen periaatteista johtuu, että yrityskaupassa myyjällä on tietty tiedonantovelvollisuus ja vastaavasti ostajalla selonottovelvollisuus.

Kauppalain 17 §:n mukaan kaupan kohteen on ominaisuuksiltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun, tai muutoin siinä on virhe. Lain 18 §:n mukaan tavarassa on myös virhe, jos se ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä (tai esimerkiksi joku toinen myyjän lukuun) on antanut tavaran ominaisuuksista ennen kaupantekoa ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan. Virhettä ei kuitenkaan ole, jos em. tiedot on oikaistu ajoissa selkeällä tavalla. Vaikka tavara olisikin myyty ”sellaisena kuin se on” tai vastaavaa varaumaa käyttäen, kauppalain 19 §:n mukaan tavarassa katsotaan kuitenkin olevan virhe muun muassa silloin, jos myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon tavaran ominaisuuksia koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneet kauppaan, taikka jos tavara on olennaisesti huonommassa kunnossa kuin ostajalla sen hinta ja muut olosuhteet huomioon ottaen on ollut perusteltua aihetta olettaa. Edellä mainittujen säännösten vuoksi myyjällä on intressi antaa ostajalle kaupan kohteen arvioimisen kannalta riittävät ja oikeansisältöiset tiedot, eli täyttää tiedonantovelvollisuutensa.

Antamalla ostajalle kaupan kohdetta koskevia tietoja myyjä käytännössä siirtää myös virhevastuun tältä osin ostajalle. Kauppalain 20 §:n mukaan ostaja ei nimittäin saa virheenä vedota seikkaan, josta hänen täytyy olettaa tienneen kauppaa tehtäessä. Jos ostaja on ennen kaupantekoa tarkastanut tavaran tai ilman hyväksyttävää syytä laiminlyönyt noudattaa myyjän kehotusta tarkastaa se, hän ei saa vedota virheenä sellaiseen seikkaan, joka hänen olisi pitänyt tarkastuksessa havaita, ellei myyjä ole menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti. Tapauksessa Kaisa on kehottanut Yrjöä tarkastamaan kaupan kohteen. Näin ollen Yrjö ei mahdollisessa kaupan kohteen virheellisyyteen liittyvässä oikeusprosessissa saisi virheenä vedota seikkaan, joka hänen olisi pitänyt tarkastuksessa havaita, jollei Kaisa sitten olisi menetellyt kunnianvastaisesti tai arvottomasti.

Anna kertoo Yrjölle, että due diligence -tarkastus kattaa tyypillisesti kaupan kohteen oikeudellisen, taloudellisen, tekniskaupallisen ja veroasioita koskevan tarkastuksen. Lisäksi voidaan arvioida esimerkiksi ympäristöasioita. Tarkastusprosessi tulee aina sovittaa kulloiseenkin tilanteeseen, arvoituihin riskeihin sekä käytettävissä oleviin resursseihin. Myös yrityskaupan oikeudellinen muoto vaikuttaa DD-prosessiin. Tapauksessa Yrjö ja Kaisa aikovat suorittaa kaupan liiketoimintakauppana (eikä esimerkiksi osakekauppana), jolloin kaupan kohteen tarkastus voidaan keskittää siirtyviksi tarkoitettuihin omaisuuseriin ja vastuisiin.

Alansa ammattilaisena Yrjö arvioi voivansa suorittaa kaupan kohteen tekniskaupallisen tarkastuksen itse sekä työntekijöidensä avustuksella. Kaupan kohteen talouden Yrjö aikoo tarkastaa etevän kirjanpitäjänsä avustuksella. Koska kyse on liiketoimintakaupasta, verokysymykset ovat tyypillisesti rajatumpia kuin esimerkiksi osakkeiden kaupassa. Koska riskejä voi silti olla, Yrjö aikoo pyytää tuttua tilintarkastajaa arvioimaan kaupan verotuskysymykset.

Oikeudellisen DD-tarkastuksen suorittamiseen Yrjö palkkaa Annan. Ensimmäinen askel on myyjälle lähetettävän asiakirjapyynnön laatiminen. Anna käyttää muistinsa tukena tyypilliseen liiketoimintakauppaan soveltuvaa tarkistuslistaa, jonka hän muokkaa juuri tähän tapaukseen sopivaksi. Koska Kaisan yritys toimii alalla, joka edellyttää toimilupaa, Anna huolehtii esimerkiksi siitä, että toimiluvan voimassaoloa ja siirrettävyyttä koskevat kysymykset ovat tarpeeksi kattavia. Toisaalta hän karsii listalta tarpeettomia, tapaukseen soveltumattomia kysymyksiä. Lopullinen asiakirjapyyntö kattaa muun muassa Kaisan yrityksen liiketoimintaan kuuluvia omaisuuseriä, sopimuksia, lupia ja työsuhdeasioita koskevia kysymyksiä.

Anna lähettää asiakirjapyynnön Kaisalle ja tämän palkkaamalle juristille. Nämä kokoavat Annan ja muiden Yrjön palkkaamien avustajien pyytämää aineistoa ja lähettävät sitä tarkastettavaksi pienissä erissä. Annan silmissä saatu aineisto vaikuttaa varsin tavanomaiselta. Joitakin riskejä ja puutteita löytyy sieltä täältä, ja Anna kokoaa niistä yhteenvetoa Yrjön päätöksenteon tueksi. Tarkastuksessa käy ilmi, että Kaisan yrityksen toimilupa-asiat ovat kunnossa ja että luvat ovat myös siirrettävissä kaupan mukana. Myös Annan myyjäpuolelle esittämiin, lupia koskeviin tarkentaviin kysymyksiin saadaan Kaisalta vastaus ripeästi.

Pienyrityksille tyypilliseen tapaan Kaisan työntekijöiden työsopimukset eivät noudata yhtä mallia. Osa sopimuksista on tehty liiton mallin mukaan, osa netistä löytyneen asiakirjamallin mukaan. Vuosien mittaan sopimuksiin on tehty myös muutoksia. Kootessaan työsuhteisiin liittyvää asiakirja-aineistoa Annan asiakirjapyynnön mukaisesti Kaisa pysähtyy hetkeksi – ja huokaisee kuuluvasti. Sirpan talvilomat! Kaisa ei ollut maininnut Yrjölle, että yhden kokeneen myyjän kanssa on sovittu, että tämä voi pitää vuosittain kahden viikon mittaisen ylimääräisen palkallisen talviloman. Asia oli toki Kaisalle sinänsä tuttu, mutta hän oli yksinkertaisesti unohtanut koko asian, kun työsuhdeasioista keskusteltiin Yrjön kanssa. Pienen penkomisen jälkeen Kaisa löytää myös asiasta tehdyn lyhyen kirjallisen sopimuksen, ja lähettää sen Annalle.

Kaisan työntekijät siirtyvät kaupassa Yrjölle ns. vanhoina työntekijöinä, joten myös Yrjö on lähtökohtaisesti velvollinen antamaan Sirpalle em. ylimääräiset talvilomaviikot. Työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 10 §:n nojalla liikkeen luovutuksessa työnantajan luovutushetkellä voimassa olevista työsuhteista johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä niihin liittyvät työsuhde-etuudet siirtyvät nimittäin liikkeen uudelle omistajalle tai haltijalle. Nyt kun asia tuli esille DD-tarkastuksessa, Yrjö voi ottaa asian huomioon myöhemmissä kauppaneuvotteluissa ja kauppaa koskevassa omassa arvioinnissaan. Asia kirjataan aikanaan myös Kaisan ja Yrjön väliseen liiketoiminnan kauppakirjaan. Kauppakirjaan otetaan myös Kaisan antama vakuutus siitä, ettei muita ylimääräisiä työsuhde-etuja ole olemassa. Mikäli tällaisia jälkikäteen ilmenisi, Kaisan olisi korvattava niistä Yrjölle aiheutunut vahinko Yrjölle kauppakirjassa tarkemmin sovituin tavoin.

 

Marko Lounatmaa
asianajaja, varatuomari, MBA

 

---

Yllä oleva tapauskuvaus on kuvitteellinen ja tarkoitettu vain aihepiiriä valaisevaksi yleisluontoiseksi esimerkiksi. Tapauskuvaus ei kata kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, eikä sitä ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi tai toimintaohjeeksi.

<< Palaa edelliselle sivulle