Päivitettyä tietoa Alfasta ja oikeuselämästä.

Nuoli alas

Niko Värttiö ja Heikki Taulaniemi: Kaavavalituksen hyväksyttävyyden rajat

Korkein oikeus antoi 18.2.2020 ennakkopäätöksen (KKO:2020:15) asiassa, jossa oli kyse törkeästä kiskonnasta. Asiasta teki poikkeuksellisen mielenkiintoisen se, että kysymys oli kuntalaisen A erään kiinteistön kaavamuutoksen johdosta tekemästä kunnallisvalituksesta, jonka A sittemmin peruutti rahaa vastaan.

A ja X Oy olivat tehneet keskenään sopimuksen, jonka perusteella X Oy maksoi A:lle 24 800 euroa siitä, että A peruutti tekemänsä kunnallisvalituksen. Korkein oikeus katsoi, että A oli sopimuksen yhteydessä syyllistynyt törkeään kiskontaan siten, että hän oli käyttämällä hyväksi X Oy:n riippuvaista asemaa hankkinut tai edustanut itselleen taloudellista etua, joka oli selvästi epäsuhteessa hänen omaan suoritukseensa.

X Oy oli maksanut kaavavalituksen tehneelle A:lle kyseisen rahamääräisen suorituksen, jottei X Oy:n ja erään yhdistyksen välinen kahden kiinteistöyhtiön osakkeita koskeva kauppa peruuntuisi. A:n tekemä kaavavalitus oli aiheuttanut vaaran kaupan peruuntumisesta tai viivästymisestä, kun kauppakirjassa kaavamuutoksen lainvoimaisuuden takarajaksi oli asetettu tietty määräpäivä. Kaupan peruuntumisesta olisi aiheutunut X Oy:lle huomattava taloudellinen vahinko.

Kun A oli voinut perusteettomaksi tietämällään kunnallisvalituksella määrätä tämän taloudellisen riskin realisoitumisesta, korkein oikeus katsoi, että X Oy oli ollut taloudellisten seikkojen perusteella A:sta riippuvaisessa asemassa kiskontarikoksen tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla.

Kuten korkein oikeus ratkaisussaan totesi, A oli sinänsä käyttänyt kuntalaiselle kuuluvaa oikeutta valittaa kaavapäätöksestä. Kyseisessä asiassa A oli valitusta tehdessään kuitenkin tiennyt X Oy:n ja yhdistyksen välisen kaupan ehdoista. A oli myös tiennyt, että hänen tekemänsä kunnallisvalitus oli aiheeton.

A oli käyttänyt hyväkseen saamaansa tietoa kaupan ehdoista ja sitä, että hänen tekemänsä kaavavalitus olisi estänyt kaavoituksen lainvoimaistumisen osakekaupan yhteydessä sovitussa määräajassa. Korkein oikeus katsoi, että A:n toiminta oli ollut erityisen suunnitelmallista. Korkeimman oikeuden mukaan tekoa oli siten pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä ja A oli menettelyllään syyllistynyt törkeään kiskontaan.

Lain mukaan kunnanvaltuuston tekemään kaavapäätökseen voi hakea muutosta kunnallisvalituksella hallinto-oikeudelta. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että 1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä; 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai 3) päätös on muuten lainvastainen.

Kunnalla on itsehallintonsa puitteissa valta päättää siitä, millainen kaava millekin alueelle laaditaan. Kunnanvaltuuston tekemää kaavapäätöstä ei voida valituksen johdosta kumota sillä perusteella, että valittajan mielestä alueelle olisi tarkoituksenmukaisempaa laatia toisenlainen kaava. Kaavavalituksissa oikeudellinen harkinta on siis laillisuusharkintaa. Kaavapäätöksestä valittaminen laillisuusperusteella edellyttää yleensä sitä, että hyväksytty kaava on maankäyttö- ja rakennuslain säännösten vastainen. Harvemmin valituksenalainen päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä ja harvemmin päätöksen tehnyt kunnan toimielin on ylittänyt toimivaltansa.

Yksittäisen kuntalaisen vaikutusmahdollisuudet kaavapäätöksiin ovat rajalliset. Kunnat kyllä osallistavat kuntalaisia lain edellyttämällä tavalla kaavan valmistelussa ja varaavat kuntalaisille mahdollisuuden lausua näkemyksensä laadittavasta kaavasta tai kaavamuutoksesta. Usein ainoa konkreettinen vaikutuskeino on kuitenkin kaavapäätöksen jälkeinen valitusoikeuden käyttäminen.

Puheena olevalla korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä ei ole tarkoitus rajoittaa kuntalaisen laillisia oikeussuojakeinoja tilanteessa, jossa kuntalainen pyrkii vaikuttamaan elinympäristönsä kehitykseen valitusoikeutta käyttämällä. Ratkaisun valossa on kuitenkin selvää, että mikäli valitusoikeutta käytetään vieraassa tarkoituksessa, ilman järkevää oikeudellista perustetta, tarkoituksena edustaa itselleen taloudellista etua, kyse voi tällaisessa tilanteessa olla rikoksesta.

Ratkaisun valossa näyttäisi, että merkitystä ei ole silläkään, kenen puolelta aloite neuvottelujen käymisestä ja rahakorvauksesta tulee. Puheena olevassa asiassa nimenomaan X Oy oli ottanut A:han yhteyttä selvittääkseen, millä ehdoilla A suostuisi peruuttamaan valituksensa.  

>> Lisätietoja:

Niko Värttiö
asianajaja, varatuomari


Heikki Taulaniemi
asianajaja, varatuomari

---

Yllä oleva teksti on tarkoitettu vain aihepiiriä valaisevaksi yleisluontoiseksi kirjoitukseksi. Kirjoitus ei kata kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja, eikä sitä ole tarkoitettu oikeudelliseksi neuvoksi tai toimintaohjeeksi.

Tämä artikkeli on julkaistu myös Tampereen kauppakamarilehdessä.

<< Palaa edelliselle sivulle