Päivitettyä tietoa Alfasta ja oikeuselämästä.

Nuoli alas

Niko Värttiö: Luopuminen perinnöstä - vai testamentista?

Peruskysymys perinnöstä luopumistilanteessa koskee ennen muuta sitä, millä edellytyksin perinnöstä on mahdollista luopua ilman riskiä kaksinkertaisista veroseuraamuksista. Vastaus on perustilanteessa periaatteessa yksinkertainen, mutta aina näin ei ole.

Perimysjärjestyksestä:

Suomessa perimysjärjestyksestä säädetään perintökaaressa. Perintökaaren mukaan perinnönjättäjän omaisuus periytyy ensisijaisesti perinnönjättäjän omille rintaperillisille eli lapsille tai heidän jälkeläisilleen. Toissijaisia perillisiä ovat perinnönjättäjän vanhemmat tai, mikäli vanhemmat ovat kuolleet, heidän jälkeläisensä eli perinnönjättäjän sisaret ja veljet tai näiden jälkeläiset. Viimesijaisia perillisiä ovat perinnönjättäjän isovanhemmat tai, mikäli isovanhemmat ovat kuolleet, heidän lapsensa eli perinnönjättäjän sedät/enot sekä tädit. Setien ja tätien lapset eli perinnönjättäjän serkut eivät enää perintökaaren mukaan peri.

Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle. Edellä oleva lakimääräinen perimysjärjestys väistyy, mikäli perinnönjättäjä on elinaikanaan määrännyt omaisuudestaan testamentilla. Mikäli perinnönjättäjältä ei jäänyt omia rintaperillisiä tai näiden jälkeläisiä, voi perittävä eläessään testamentata koko omaisuutensa vapaasti haluamalleen taholle.

Perinnöstä ja testamentista luopuminen:

Perillinen voi luopua saamastaan perinnöstä samoin kuin testamentinsaaja voi luopua hänen hyväkseen tehdystä testamentista tekemällä tästä erillisen ilmoituksen. Näissä tilanteissa luopuneen sijaan tulevat luopujan omat lapset tai näiden jälkeläiset.

Tehokas luopuminen:

Verotuksen yhteydessä puhutaan tehokkaasta ja tehottomasta luopumisesta. Tehokas luopuminen ei aiheuta luopujalle perintöverovelvollisuutta, vaan verovelvollisuus siirtyy perinnöstä luopuneen sijaan tulleille. Tällä tavoin verovelvollisuus on mahdollista ”monistaa” ja samalla pienentää kokonaisverokuormaa sekä hypätä yhden sukupolven yli eli välttää yhden sukupolven verot kokonaan. Perinnöstä luopuminen tarkoittaa tässä yhteydessä absoluuttista vetäytymistä jäämistöstä. Verotuskäytännössä perinnöstä luopuminen katsotaan tehokkaaksi, jos se tapahtuu vastikkeetta, ehdoitta ja sijaan tulijoita määräämättä sekä riittävän ajoissa perinnönjättäjän kuolemasta.

Testamentista luopuminen on verotuksen näkökulmasta tehokasta samoin edellytyksin kuin perinnöstä luopuminenkin, kuitenkin niin, että testamentista on mahdollista luopua tehokkaasti myös osittain. Omistusoikeustestamentinsaaja voi esimerkiksi ottaa omaisuuden vastaan ”pelkällä” hallintaoikeudella. Tällöin testamentinsaajaa ei perintöverotuksessa veroteta ollenkaan. Testamentinsaaja voi myös valita, minkä omaisuuden hän ottaa vastaan omistusoikeudella ja minkä hallintaoikeudella. Tämä tuo esimerkiksi leskelle järkevän verosuunnittelun mahdollisuuden, kun tämä voi ottaa vastaan verovapaan 110.000 euron suuruisen omaisuuden omistusoikeudella ja pidättää muuhun omaisuuteen hallintaoikeuden.

Tehoton luopuminen:

Tehoton luopuminen aiheuttaa luopujalle perintöverovelvollisuuden ja sijaan tulleelle henkilölle lahjaverovelvollisuuden. Omaisuus verotetaan kahteen kertaan. Tehottoman perinnöstä luopumisen aiheuttaa se, että luopuja on todellisuudessa jo ryhtynyt perintöön, luopuu perinnöstä vain osittain tai määrää erikseen, ketkä tulevat hänen sijaansa omaisuuden saajiksi.

Saantoperuste: perintö vai testamentti?

Niin sanotulla saantoperusteella on merkitystä ratkaistaessa kysymystä siitä, ketä verotetaan ja mistä omaisuudesta. Nykyisessä oikeustilassa verotuksen kannalta ratkaisevaa on se, onko omaisuus saatu perintönä vai testamentilla. Tämä on selkeä ongelma ja aiheuttaa epävarmuutta siitä, milloin omaisuus katsotaan saadun testamentilla ja milloin perintönä.

Ratkaisu KHO 3.2.2009 T 256 on valaiseva esimerkki puheena olevasta ongelmasta. Tapauksessa oli kysymys tilanteesta, jossa perinnönjättäjä X oli määrännyt testamentilla omaisuutensa menevän hänen ainoalle oikeudenomistajalleen rintaperillinen A:lle. Tämän lisäksi testamentti sisälsi ainoastaan A:n aviopuolison avio-oikeuden poissulkemista koskevan määräyksen. Kun avio-oikeuden poissulkemista koskevalla määräyksellä ei vaikutettu muuten A:n asemaan perillisenä, A:n katsottiin perintöverotuksessa vastaanottaneen omaisuuden suoraan lakimääräistä perimystä koskevien sääntöjen nojalla eikä testamentinsaajana. Tällöin, kun A pidätti ”vain” hallintaoikeuden jäämistöön kuuluneeseen asunto-osakkeeseen ja kiinteistöön, hänen katsottiin ryhtyneen perintöön, jolloin omistusoikeudesta luopuminen asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden ja kiinteistön osalta hänen kahden lapsensa hyväksi katsottiin A:lta tulleiksi lahjoiksi lapsille.

Vakiintuneessa oikeus- ja verotuskäytännössä osittainen luopuminen perinnöstä on siis katsottu verovelkasuhteen synnyttäväksi määräämistoimeksi. Kuinka paljon testamentin sitten pitää sisältää määräyksiä, jotta saanto tulkittaisiin verotuksessa testamenttisaannoksi? Ainakin testamentin pitää jollain tavalla määrätä perintökaaren perimysjärjestyksen tarkoittamasta perintösaannosta poikkeavaksi. Tähän riittänee esimerkiksi määräys omaisuuden esinekohtaisesta jakautumisesta. Testamenttisaannosta on ainakin kyse silloin, kun omaisuuden saajien henkilöpiiriä laajennetaan lakimääräisen perillispiirin ulkopuolelle. Yksinperimystilanteiden yhteydessä tämä lienee välttämätöntä, jotta saanto katsottaisiin testamenttisaannoksi.

 

Lisätietoja >>

Niko Värttiö
OTM

 

                 

<< Palaa edelliselle sivulle